Teknologia tarvitsee selittäjänsä myös digiajassa

Laadin käyttöohjeita jo teini-iässä, kun en vielä tiennyt, että sellaista joku tekee ammatikseenkin. Rustasin vanhemmilleni yksinkertaisia kuvallisia paperiohjeita tv-ohjelmien nauhoittamista varten, koska videolaitteen mukana tullut pumaska oli yleensä liian vaikea käyttää tai väärällä kielellä. Jälkeenpäin ajatellen voi puhua lähes nappisuorituksesta: tunsin kohdeyleisöni, heidän osaamistasonsa, kielitaitonsa, tavoitteensa ja ohjeen käyttötilanteen. He saivat oikeaa tietoa, oikeassa muodossa ja olivat kai ihan kiitollisia.

Kun hieman myöhemmin lähdin työskentelemään ohjelmistojen tuoteinformaation kehittämisen parissa, huomasin pian, että oikeasti olikin hankalaa tietää ketkä kohdeyleisöön kulloinkin kuuluivat. Usein piti edetä arvausten varassa ja lopputuloksena olennaista tietoa jäi kertomatta tai sitä tuli liikaa. Myös omaa roolia käyttäjän puolestapuhujana joutui joskus puolustelemaan ja sisällöntuottaminen ylipäätään saatettiin nähdä turhana.

Tarvitaanko meitä selittäjiä ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistajia ylipäätään enää digiajassa ja millä tavoilla?

Juuri nyt, matkalla 2020-luvulle, vastaani on tullut monenlaisia signaaleja ihmisen ja teknologian kohtaamisista. Onpa tullut pohdittua sitäkin, tarvitaanko meitä selittäjiä ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistajia ylipäätään enää digiajassa ja millä tavoilla.

Jotkut signaalit vaikuttavat siltä, että fiksut koneet hoitavat hommat ihan itsekseen. Älykkäät, dynaamiset järjestelmät oppivat käyttäjän tiedontarpeet lukuhistorian tai tykkäysten perusteella ja kehittyvät aina vain paremmiksi. Ohje kulkee käyttäjänsä taskussa mobiililaitteessa ja päivittyy ajantasaiseksi pitämättä asiasta sen enempää meteliä. Vastaavasti teollisuuslaitteet ilmoittavat huoltotarpeestaan itse ja opastavat paikalle saapunutta asiantuntijaa kädestä pitäen.

Toisaalta esimerkiksi eri sektoreiden laajat tietojärjestelmät vaativat edelleen hyvinkin järjestelmällistä sisällön ja käyttäjien tarpeiden etukäteissuunnittelua. Käyttö- ja huolto-ohjesisältöjen tuottaminen ja ajan tasalla pitäminen edellyttää ylläpidon tehokkuutta ja tiedonkulun automatisointia, eikä tätä voida tehdä jatkossakaan täysin summamutikassa.

Lisätyn todellisuuden keinoin työohjeet voidaan läväyttää suoraan keskelle työtehtävää.

Mielenkiintoisilta vaikuttavat puolestaan ne digitalisaation mahdollisuudet, joita vielä jokin aika sitten nähtiin vain scifi-elokuvissa. Lisätyn todellisuuden keinoin työohjeet voidaan läväyttää kirjaimellisesti käyttäjän silmille, oikea-aikaisesti, suoraan keskelle työtehtävää. Hypestä huolimatta tämänkin voi kuvitella vaativan vahvaa ennakkoymmärrystä käyttäjästä ja hänen käyttökontekstistaan.

Kun kaikkea tätä hieman pureskelee, ei ole syytä ainakaan heittää pyyhettä kehään, pikemminkin kääriä hihat! Aivan ehdottomasti tulevaisuudessakin tarvitaan ihmisiä, jotka eivät ajattele teknologialähtöisesti vaan kuinka näistä lukuisista vaihtoehdoista voidaan valita parhaat mahdolliset kunkin toimialan tilanteeseen nähden. Aivan ehdottomasti kannattaa pohtia mitä kaikkea voi automatisoida ja mihin puolestaan kannattaa laittaa paukkuja lisäarvon tuottamiseksi. Aivan ehdottomasti tarvitaan tyyppejä, jotka ehdottavat miten prosesseja kannattaisi kehittää, jottei pyörää keksittäisi aina uudelleen.

Informaation jalostamiselle on tulevaisuudessakin tarvetta ja monia hyviä kysymyksiä kannattaa yhä kysyä. Voisiko vaikkapa sisällön suunnitteluun panostaa siten, että se tukee käyttäjänsä osaamisen ja ymmärryksen kehittymistä joillakin uusilla tavoilla? Voisiko pohtia millä eri tavoilla sisältöjä voisi tuottaa muutenkin kuin tylsänä tekstinä? Voitaisiinko löytää sisällöille ihan uusia uudelleenkäytön mahdollisuuksia? Millaisilla tavoilla käyttäjien osaamisen kehittymistä ja oppimista voi seurata, tukea ja tunnustaa? Miten voidaan tunnistaa mitä tietoa tarvitaan työn tekemisen aikana ja mitä tietoa täytyy olla omaksuttuna ennen kuin työhön edes ryhdytään?

Arvelen, että seuraavallakin vuosikymmenellä riittää kiinnostavaa ja tarpeellista tekemistä. Tällä hetkellä en oikeastaan edes tiedä mitä kaikkea en vielä tiedä! Perustavoite pysynee kuitenkin samana tulevaisuudessakin eli valitaan ne keinot, joilla voidaan auttaa ihmisiä onnistumaan siinä mitä he tekevät.

Jatka keskustelua kommenteissa: Millaisesta käyttökokemuksesta sinä sait viimeksi onnistumisen tunteen? Entä minkä kanssa kompuroit? Ovatko tuotteet ja palvelut jo niin hyviä, että ne selittävät itse itsensä ilman ohjeita?

Marjaana JokinenKirjoittaja Marjaana Jokinen viihtyy informaationhallinnan ja osaamisen kehittämisen risteyskohdassa ja kasvattaa taaperoaan musiikilla, kaurapuurolla ja savolaisilla sutkautuksilla.

Miksi kiertotalous kiinnostaa minua? Ja miksi sen pitäisi kiinnostaa sinuakin?

Onko sinulla käytössäsi rajattomasti rahaa? Loputtomasti raaka-aineita? Sähkö tulee seinästä ja on ilmaista?

– Hienoa. Voit lopettaa lukemisen tähän.

Jos kuitenkin elät samassa maailmassa meidän muiden kanssa, jatka lukemista.

Kiertotalouden voi ajatella olevan talouden taantuman tulosta. Toisaalta, miksi ihmeessä yritys haluaisi tuhlailla nousukautenakaan? Uusiutumattomien raaka-aineiden määrä maapallolla on rajallinen, varannot voivat sijaita poliittisesti epävakailla alueilla tai uudet lähteet voivat olla muodossa, jonka hyödyntäminen on kallista ja hankalaa. Tämä koskee mm. tiettyjä harvinaisia metalleja, lannoitteisiin tarvittavaa fosforia sekä fossiilisia polttoaineita kuten öljyä.

Eräs kiertotalouden periaatteista on pyrkiä tuottamaan palveluita tuotteiden sijaan. Ei kukaan esimerkiksi tarvitse autoa. Ihmisten tarve on siirtyä paikasta toiseen ja ”liikkuminen palveluna”-ratkaisuja (MaaS, Mobility as a Service) kehitetään aktiivisesti kaupungeissa eri puolilla maailmaa. Tavoitteena on tuottaa ratkaisuja, joissa yhdistyy julkinen liikenne, yhteiskäyttöautot ja miksei kaupunkipyörätkin tavalla, joka on kuluttajalle helppokäyttöinen, nopea ja hinnaltaan kilpailukykyinen.

Digitalisaatio ja kiertotalous kulkevat käsi kädessä. Monet kiertotalouden ratkaisut mahdollistuvat digitalisaation kautta, esimerkkinä edellä mainittu MaaS. Digitalisaation ja automatisaation kautta prosesseista voidaan tehdä energia- ja materiaalitehokkaampia. Älyn lisääminen tuotteisiin voi myös tehdä prosesseista tehokkaampia, esimerkiksi roska-astian täyttöastetta voidaan monitoroida automaattisesti ja tyhjennys tapahtuu ainoastaan tarvittaessa, eikä ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti.

Kiertotaloudessa voi olla kyse teollisen mittakaavan ratkaisuista, kuten Tampereen, Nokian ja Ylöjärven rajalle Kolmenkulmaan rakentuvassa ECO3 yrityspuistossa. Alueelle hakeutuu yrityksiä, jotka voivat hyödyntää toistensa sivuvirtoja (eli jätteitä) omassa tuotannossaan. Toinen erityyppinen, mutta yhtälailla mielenkiintoinen esimerkki kiertotaloudesta on Tampereen Hiedanrannan alue, josta kaavaillaan ”kiertotalouden showroomia”. Alueen suunnitteluun on otettu työpajojen kautta mukaan kaikki aiheesta kiinnostuneet ja asumiseen, liikkumiseen sekä työntekoon pyritään kehittämään täysin uudenlaisia ratkaisuja. Kiertotaloudessa voi toisaalta olla kyse myös yksittäisen ihmisen tai perheen arkipäiväisistä valinnoista: perheenisä tai -äiti voi esimerkiksi hankkia lastensa vaatteet nettikirpparilta ja laittaa pieneksi jääneet saman kanavan kautta kiertoon.

Riippumatta siitä ohjaako toimintaasi yrityksen voiton lisääminen, ilmastonmuutoksen hillintä, raaka-aineiden saatavuusongelmat tai tulevaisuuden kuluttajien tarpeisiin vastaaminen, ratkaisu voi löytyä kiertotaloudesta. Uusien yhteyksien löytäminen ja rakentaminen yritysten, tutkimuslaitosten ja julkisten toimijoiden välille on oleellista. Kestäviä ja toimivia kiertotalousratkaisuja voidaan tuottaa, kun tutkittu tieto, innovatiivinen ajattelu, monialaiset verkostot, halu uudistua sekä rohkeus tarttua uusiin mahdollisuuksiin kohtaavat.

Lue lisää aiheesta:

www.sitra.fi/aiheet/kiertotalous/

Hiedanranta: valiaikainenhiedanranta.fi/

Eco3: www.eco3.fi/

niina_tavi_pictureKirjoittaja Niina Tavi on tamperelainen ympäristötieteilijä (FT), jota innostavat bio- ja kiertotalouden mahdollisuudet.

MITEN RAKENNETAAN UPEA URA?

Pääsin onnekseni osallistumaan ensimmäisille naisille suunnatuille Upea Ura -festivaaleille 10.2.2017 Korjaamolla Helsingissä. Viimeiset neljä kuukautta olen viettänyt etsien paitsi työtä, myös suuntaa ja merkitystä uralleni. Ja tämä festivaali oli osoittautui loistavaksi inspiraation lähteeksi!

Festivaaliohjelma koostui viidestä raiteesta, joissa jokaisessa oli oma aihealue ja erinomaiset puhujat. Tilaisuuden avasi Suomen ensimmäinen naispresidentti, Tarja Halonen, mikä osoittaa selvästi puhujien korkean laadun. Mikä valinnan vaikeus kaikkien viiden raiteen puhujien kesken! Onneksi minkä tahansa raiteen valitsikin, oli niissä esiintyneiden urallaan menestyneiden naisten puheissa ilmeisiä yhtäläisyyksiä. Tässä kirjoituksessa aion tiivistää tärkeimmät oppini ja inspiraationi tilaisuudesta – varsinkin mitä uutta opin naisena muilta menestyviltä naisilta.

1. Verkostoidu, verkostoidu, verkostoidu

Olemme kaikki kuulleet tämän monta tuhatta kertaa. Silti se on edelleen tärkeää. Kukaan ei onnistu tyhjiössä tai yksin; me kaikki tarvitsemme toisiamme onnistuaksemme. Ja meille naisille on tärkeää osallistua ja vaalia myös naisten omia verkostoja, jotta voimme luoda paremman tulevaisuuden meille kaikille. On kuitenkin oleellista ymmärtää, että verkottuminen vain verkostoitumisen vuoksi ei takaa menestystä. Sen sijaan on tärkeää pysyä aitona, avoimena ja rehellisenä. Niinpä neuvonkin:

Ole aidosti kiinnostunut toisesta henkilöstä.

Näin molemmat voittavat. Keskustelun toinen osapuoli todennäköisesti muistaa sinut, jos et vain keskity itseesi vaan otat toisen osapuolen huomioon ja keskityt aktiiviseen kuunteluun. Tällä saat myös itse enemmän irti kohtaamisesta. Me kaikki olemme kiehtovia ihmisiä; jos vain käytät hyväksesi tilaisuudet oppia muilta, tulet varmasti saamaan uusia näkökulmia.

Henkilökohtaisten verkostojen luomisen lisäksi kannattaa liittyä virallisiin verkostoihin. Näihin kuuluvat yhdistykset – joista minulle henkilökohtaisesti tärkeimmät ovat Mothers in Business MiB ry ja Ompeluseura, joista jälkimmäinen on myös Upea Ura -festivaalin takana – sekä eri ammattiliitot. Huomioi myös missä verkostoidut; vaikka suuri osa yhteydenpidosta ja verkostoitumisesta tapahtuu verkossa, älä aliarvioi kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Aivan kuten presidentti Halonen sanoi: ”Netti on netti, mutta ihonmyötäinen kosketus on aivan toinen asia.”

2. Osoita työsi merkitys

Me emme aina rakasta työtämme tai vastuitamme. Voimme kuitenkin muuttaa sen, miten suhtaudumme siihen. Voit suhtautua jokaiseen tehtävään sen vaativalla vakavuudella ja antaa sille merkityksen.

Näe mahdollisuudet jokaisessa tehtävässä.

Et voi ikinä tietää, mihin se sinut vie. Kova työ kannattaa aina, vaikka kyseinen tehtävä tuntuisikin merkityksettömältä juuri nyt. Yritä nauttia kaikista tehtävistä, ja kaikista urasi vaiheista. On sinun tehtäväsi tehdä niistä kiinnostavia ja mielekkäitä. Koska jos sinä et tätä tee, miksi kukaan muukaan arvostaisi työtäsi?

3. Kehitä itseäsi

Itsensä kehittäminen ammatillisesti ei ole uusi juttu. Kuitenkin, ydinosaaminen ei ole enää ainoa osaamisen muoto, jolla on väliä. Lisäksi sinun odotetaan hallitsevan tärkeitä meta-taitoja kuten joustavuutta, yhteistyö- ja viestintätaitoja. Kun jokaista avointa työpaikkaa kohden on yhä enemmän ja enemmän kiinnostuneita ammattilaisia, ei sinulla ole varaa olla se toimiston hiljainen jöröjukka.

Aivan kuten työympäristömme muuttuu nopeasti, on meidänkin oltava joustavia. Korkeakoulututkinto ei enää tarkoita loppuelämäksi taattua työpaikkaa. Sen sijaan sinun pitää muokata taitojasi ja oppia uusia taitoja koko urasi ajan. Kyse on jatkuvasta oppimisesta, sekä yksilö- että yhteisötasolla. On vähemmän ja vähemmän absoluuttisia totuuksia tai osaamista, kun taas itsensä kehittäminen on yhä enemmän etusijalla.

”Joskus voitat, joskus OPIT.”

Kukaan meistä ei voi onnistua aina. Näin ollen meidän on opittava epäonnistumisistamme mahdollisimman konkreettisesti. Mitä tarkemmin voit eritellä oppisi, sitä jyrkempi on oppimiskäyräsi ja kertyneet meta-taitosi. Uusien taitojen oppiminen tarkoittaa joskus myös vanhoista tavoista poisoppimista. Joten jos haluat pysyä mukana nopeatempoisessa työelämässä, on tärkeää oppia päästämään irti.

4. Osallistu ilolla

On tärkeää osallistua ja pysyä aktiivisena julkisissa keskusteluissa – esimerkiksi naisten oikeudesta tasa-arvoiseen työelämään. Tee tämä kuitenkin ilolla. Presidentti Halonen kertoi meille hänen oman äitinsä parhaan neuvon:

”Elämä ei ole reilua, mutta juuri siksi olemme täällä: jotta voisimme tehdä siitä parempaa.”

Joten nosta esiin tärkeitä kysymyksiä, tunnusta tosiasiat ja kannusta ihmisiä puhumaan niistä. Mutta tee se positiivisesti. Näin saat enemmän ihmisiä kuuntelemaan sinua ja he sitoutuvat asiaasi helpommin. Ja jos haluat vaikuttaa, on tärkeää saada muut mukaan ja sitoutumaan tavoitteeseesi. Muista: negatiivisuus tekee sinusta vain happaman.

5. Unohda urasuunnittelu

Urasuunnittelu on kuuma sana erityisesti nuorten ammattilaisten parissa. Kuitenkaan elämää ei voi suunnitella – kuten ei uraakaan. Vaikka tekisit kuinka hyviä suunnitelmia, eivät ne aina etene suunnitellusti. Ja vaikka on hyvä pitää yleinen suunta mielessä, monet puhujat korostivat, että kannattaa pitää vaihtoehdot avoimina. Liian jäykkä urasuunnittelu voi tehdä sinut sokeaksi upeille mahdollisuuksille.

Älä suunnittele uraasi, mutta ota vakavasti kaikki mihin osallistut.

Tärkein asia urallasi pitäisikin olla avoimuus ja rohkeus. Tartu kaikkiin tilaisuuksiin, jotka tulevat tiellesi. Ole rohkea ottamaan sivuaskelia urallasi ja tekemään odottamattomia liikkeitä. Usko itseesi ja siihen mitä teet. Pidä suuntasi ja tavoitteesi selvinä, mutta älä rajoita itseäsi siinä, miten voit saavuttaa ne. Pitämällä vaihtoehtosi avoimina tulet todennäköisemmin saavuttamaan tavoitteesi lopulta – tai löydät toisen tien tai kenties jopa paremman tavoitteen.

Ura ei ole enää lineaarinen eikä vanha kielikuva uratikkaista ole enää relevantti. Pikemminkin urapolut liikkuvat tuntemattomassa ja epätasaisessa maastossa. Pidän myös vertauksesta, jossa ura nähdään kiipeilytelineenä: on monia eri suuntia edetä ja kaikki niistä ovat yhtä hyväksyttäviä. Ei ole väärää käännöstä, kunhan vain sinulla on hauskaa matkalla.

6. Bonuskohta äideille: Sananen työn ja perheen yhteensovittamisesta

Ei ole olemassa optimaalista työn ja perhe-elämän tasapainoa, koska et voi erottaa toista toisesta. Tämä on sinun yksi elämäsi, joten sinun vain täytyy löytää siihen oma tasapainosi. Tee työstäsi mahdollisimman nautittavaa. Löydä oma tapasi tehdä asioita, olla äiti ja yhdistää se uraasi. Löydä omat arvosi ja mitä kompromisseja olet valmis tekemään. Määrittele, mikä toimii sinulle ja perheellesi. Nykyään työn kuuluu mukautua ja joustaa, ei perheesi.

Joten vastaus alkuperäiseen kysymykseen ”miten luodaan upea ura” on:

Et oikeasti voi rakentaa upeaa uraa.

Voit vain olla ahkera jokaisessa tehtävässäsi, pitää mahdollisuudet avoimina, verkostoitua muiden kanssa ilosta oppia tuntemaan heitä, tehdä työstäsi merkityksellistä, oppia ja kehittää itseäsi jatkuvasti sekä säilyttää positiivisen asenteen. Lopulta se palkitaan.

DSC_6663

Kirjoittaja Jaana Saramies on kolmen lapsen äiti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi etsimässä seuraavaa kiipeilytelineen askelmaa omalla urallaan.

Teksti on julkaistu alunperin englanniksi LinkedInissä sekä suomenkielisenä MiB -blogissa.