Osaatko kertoa vahvuuksistasi?

Työhaastattelu on usein stressaava tilanne, vaikka siihen olisikin valmistautunut hyvin. Haastattelija haluaa selvittää, oletko lintu vai kala, vai kenties lentokala. Entä miten nämä ominaisuudet sopivat tehtävän profiiliin ja tiimiin?

Yksi perisuomalainen ongelma juontuu sanonnasta pitää kynttilää vakan alla. Valitettavasti liian moni on ottanut tämän ohjenuorakseen elämässä. Ehkä siksi, että koulussa oli riski joutua muiden silmätikuksi, jos osasi asioita liian hyvin.

Tämä malli ampuu helposti itseään jalkaan silloin, kun pitäisi pystyä selkeästi kertomaan omista vahvuuksistaan.

Lähdetään purkamaan tätä kolmen dimension kautta.

1. Sopivuus tehtävään ja tiimiin
2. Tehtäväkohtaisen kielen hallinta
3. Ohipuhuminen – sanat ovat moniselitteisiä

Kuka heistä kuvaa sinua parhaiten?

Sopivuus tehtävään ja tiimiin

Koska haastattelutilanne on varsin erilainen kuin normaali keskustelu, on mahdollista, että tilanteen luoma jännitys vaikuttaa negatiivisesti siihen, pystyykö haastateltava antamaan itsestään ja persoonastaan kuvan, joka vastaa todellisuutta.

Koska jokainen meistä on erilainen, on vaikeaa – ellei mahdotonta – kertoa, mikä tähän auttaa. Jokaisen on löydettävä omat keinonsa, mutta nämä ovat minun:

• Hidastan puhumistani, koska tiedän, että toisinaan ajatus ei ehdi mukaan.
• Yritän rajata egon ja/tai vahvan ekstrovertin ominaisuuksien vaikutusta.
• Yritän muistaa improvisaatio-ohjeen: ”kyllä, ja” on paljon miellyttävämpi kuin nopea ”kyllä, mutta”.

Tehtäväkohtaisen kielen hallinta

Olen työskennellyt ICT -alalla vuodesta 1997. Kokemusta on monenlaisissa tehtävissä, ja osaan käyttää tehtäväkohtaista kieltä joissakin alan tehtävissä, mutta oman erikoisosaamisen ulkopuolelle jää kuitenkin suuri joukko terminologiaa. Ja se näkyy ja kuuluu, jos ja kun haen tehtävää, joka ei ole oman vahvuuteni sisällä.

Samoin pitkä työskentely alalla on opettanut mm. finanssimaailman termejä tai sähkönmyyntiin liittyvää sanastoa, mutta kumpaankaan tehtäväkenttään en pystyisi vakuuttavasti sanallistamaan omaa osaamistani.

Pitkä kokemus antaa kuitenkin mahdollisuuksia:

• Pyrin luomaan keskustelusta luontevaa, kollegiaalista.
• Puhun ”meistä”, en ”teistä”.
• Pyrin tuomaan esille ideoita, joita tehtävässä vaaditaan jatkossa(kin).

Cygnaeuksenpuiston viereisen asuinkorttelin kivijalka on mielenkiintoinen esimerkki ymmärtämisestä.

Ohipuhuminen – sanat ovat moniselitteisiä

Sanoilla on merkityksiä, jotka ovat kulttuuri- ja tilannesidonnaisia. Niiden merkitykseen vaikuttavat myös keskustelijoiden tausta, kokemukset ja yleissivistys. Suurin osa asiantuntija-ammateista on sellaisia, joissa ainakin osa sanastoa tulee suoraan tai muokattuna englannin kielestä, ja tässä on toinen ongelma. Englanti on epätäsmällinen kieli, jota on joskus kuvattu mm. näin:

“The problem with defending the purity of the English language is that English is about as pure as a cribhouse whore. We don’t just borrow words; on occasion, English has pursued other languages down alleyways to beat them unconscious and rifle their pockets for new vocabulary.”
– James D. Nicoll

On siis enemmän kuin mahdollista, että keskustelijat luulevat puhuvansa samasta asiasta mutta eivät kuitenkaan saa omaa viestiään välitettyä vastapuolelle.

Tässäkin auttaa haastattelu- ja työkokemus.

• Jos huomaan, että keskustelukumppani ei ymmärrä mitä tarkoitan, peruutan alkuruutuun.
• Vältän viittauksia, jotka ovat vain rajallisesti tuttuja.
• Vältän kliseitä, ainakin yritän.

Jokainen on erilainen persoona ja omien vahvuuksien tunnistaminen on ensisijaista. Niiden sanallistaminen on aivan yhtä tärkeää, mutta sitä voi onneksi harjoitella.

Kirjoittaja Tommi Helenius omaa uteliaan mielen ja kokeilee mielellään erilaisia asioita ICT-alaa sivuten. Pelkkä Excelien pyörittely ei innosta, joten Tommi toimii mielellään ihmisten ja teknologian välimaastossa, liiketoiminnan ja tekniikan välisenä tulkkina.