Uskaltaako työttömänä työnhakijana unelmoida?

Puhuin syyskuussa Tampereen Työllisyysviikolla TreStartilla unelmista ja yhteisöllisestä työnhausta. Tämä oli minulle ensimmäinen yksin pitämäni pidempi puheenvuoro, ja askel kohti yhtä omaa unelmaani yltää key note –puhujaksi. Tässä blogikirjoituksessa kerron lyhennetysti puheeni pääpointit ja näkemyksiäni työnhakijana unelmointiin: Miksi unelma kannattaa olla? Miten sellaisen voi löytää ja millä sen saavuttamista voi edistää? Entä kuinka kauan unelmaa kannattaa jahdata?

Tykkään käyttää sanaa unelma, mutta sinulle sopiva sana voi olla tavoite, intohimo, päämäärä, mikä tahansa. Tärkeintä on se, että sinulla on jokin suunta, jota kohti olet menossa. Se auttaa sinua myös työnhaussa: olet vakuuttavampi, kun pystyt sanoittamaan rekrytoijalle, mihin olet suuntaamassa. Miten tämä hakemasi tehtävä tukee sitä?

Oma polkuni työttömästä työnhakijasta unelmaduunin kynnykselle ei ollut suora. Kun aloitin työnhaun, minulla ei ollut uraunelmaa. Edellinen työni oli ollut luonteelleni sopiva, mutta olin ajautunut alalle vahingossa. Nyt en tiennyt mitä lähteä hakemaan, joten hain yhtä aikaa sekä edellisen kaltaisia tehtäviä että etsin uutta suuntaa. Lopulta löysin kiinnostuksen kipinän odottamattomalla tavalla: Eräs graduni lukenut professori suositteli työhyvinvointiaiheista seminaaria minulle. En tuolloin itse nähnyt kytköstä graduni tai urani ja työhyvinvoinnin välillä, mutta menin silti seminaariin, koska se oli maksuton, olin työtön ja olin päättänyt aloittaa aktiivisen verkostoitumisen. Yllätyksekseni löysin sieltä muutaman kiinnostavan aiheen, joita seuraamalla lopulta löysin myös tämän hetkisen unelma-alani: henkilöstöanalytiikan. Joten neuvoni:

Oman unelman löytäminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Kun sinulla on suunta ja unelma selvillä, kannattaa siitä muotoilla konkreettisempia tavoitteita. Etsi eri reittejä kohti unelmaasi ja kartoita, mitä vaihtoehtoja sinulla on. Unelmien ja tavoitteiden saavuttamisessa suunta on tärkeämpi kuin vauhti, kuten opin Elevatorin suorituskyvyn ja ajanhallinnan valmennuksessa Mirko Häyriseltä. Joten ole pitkäjänteinen äläkä pelästy ottaa sivuaskelia reitilläsi. Joskus nämä sivupolut ovat eduksi; voit huomata uuden, kiinnostavamman suunnan tai kerryttää hyödyllistä, erilaista työkokemusta, joka tukee unelmaasi.

Joskus työnhaussa tulee vastaan liian monta seinää tai ”ei kiitos” –vastausta, jolloin usko itseen voi olla koetuksella. Minulle vuoden rajapyykki työttömänä tuntui todella suurelta, vaikka käytännössä olin puolet siitä ajasta ollut ensin hoitovapaalla, sittemmin perustamassa Piilo-osaajia ja myös yliopiston täydennyskoulutuksessa. Paljon olin siis tehnyt, mutta työpaikan puuttuminen sai minut epäilemään: Miten kauan saan metsästää unelmaani? Missä kohtaa pitäisi ymmärtää luovuttaa?

Lopulta läheisten ja verkoston tuki auttoi selkiyttämään tilannetta sekä päästämään irti negatiivisista tunteista ja epäilyksistä. Erityisesti Piilo-osaajien yhteisö antoi korvaamatonta kannustusta ja vahvistusta. Tämän avulla jaksoin jatkaa.

Unelmien todeksi tekeminen vaatii aikaa. Joskus se turhauttaa, mutta loppujen lopuksi juuri se palkitsee. Helpot asiat eivät jaksa motivoida pitkän päälle. Asioiden haastavuus ja uuden oppiminen motivoivat sisäisesti ja siksi myös tarjoavat kestävämpää motivaatiota; tartu siihen, hyödynnä sitä! Ylläpidä motivaatiota huomioimalla edistyksesi, kaikki pienetkin askeleet kohti unelmaa. Kaiva myös sivureiteistä ne hopeareunukset, miten ne tukevat unelmaasi.

Välillä voit joutua tekemään vaikeita päätöksiä. Itse sain vuoden työttömyyden jälkeen lyhyen määäräaikaisen työsopimuksen. Tuo työ ei ollut unelmaani, mutta näin siinä potentiaalia kehittää tiettyjä taitoja, jotka olisivat eduksi unelmassani. Koeajalla sain kuitenkin mahdollisuuden lähteä mukaan hakemaani koulutusohjelmaan ja löysin siihen työharjoittelupaikan tismalleen unelma-alaltani. Olin vaikean päätöksen edessä: jatkanko määräaikaisessa palkkatyössä vai tiputtaudunko käytännössä takaisin työttömäksi ja lähden koulutukseen sekä harjoittelijaksi? Päädyin ottamaan rohkean askeleen ja tartuin harjoittelupaikkaan kiinni – sillä tiellä olen yhä edelleen, onneksi! Joten sanon:

Unelmointi ei siis ole haihattelua. Se on tavoitteellista etenemistä kohti tiettyä päämäärää. Oman unelman ja suunnan löytäminen tekee työnhausta helpompaa. Lisäksi se antaa vakuuttavuutta rekryprosesseissa ja haastattelutilanteissa; Sinä tiedät, mitä kohti olet menossa ja miten tämä tehtävä tukisi sitä.

Kirjoittaja Jaana Saramies on Piilo-osaajien priimusmoottori ja yhteisökatalyytti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi, joka innostuu paremman työelämän luomisesta sekä työhyvinvoinnin ja tuottavuuden lisäämisestä henkilöstöanalytiikan ja HR-tiedolla johtamisen keinoin.