Sinä et ole stereotypiasi

Maailmassa on paljon stereotypioita. Joskus voimme alkaa huomaamattammekin toteuttaa niitä. Tässä kirjoituksessa Jenni Janakka valottaa aihetta, miksi sinä et ole stereotypiasi.

Stereotypiat auttavat meitä hahmottamaan maailmaan, mutta kuten niin monella asialla, myös tällä on kääntöpuolensa. Stereotypiat vaikuttavat siihen, miten me kohtaamme toisiamme, mutta myös siihen miten me ymmärrämme itsemme. Saatamme alkaa huomaamattamme toteuttamaan meihin liitettyjä oletettuja stereotypiota.

Työssäni kirjoittajana ja puhetaiteilijana tutkin paljon kulttuurin vaikutusta yksilön minäkäsitykseen. Syksyllä 2017 lanseerasin Röyhkeyskoulu-nimisen tapahtuman. Luentomuotoisen tilaisuuden, jossa pyrin purkaa palasiksi kulttuurin tarjoamia oppeja ja tapoja toimia, jota otamme vastaan kyselemättä. Puhun mm. stereotypiauhasta, minkä avulla on helppo selventää, miksi stereotypiat ovat niin problemaattisia.

Vuonna 2008 Padovan yliopistossa tutkittiin tätä stereotypiauhkaa laittamalla koehenkilöt pelaamaan tietokoneella shakkia. Naiset ja miehet pärjäsivät yhtä hyvin, kunnes naisille kerrottiin, että he pelaavat miestä vastaan. Kulttuurissamme on niin vahva käsitys siitä, että miehet ovat matemaatti-loogisessa ajattelussa parempia, että pelkkä tämä tieto aktivoi naisissa stereotypiauhan ja he alkoivat alisuorittamaan.

Stereotypiauhka vaikuttaa meihin niin isommilla kuin pienemmilläkin osa-alueilla elämässämme. Koska olen nainen, olen luontaisesti kykeneväinen huolehtimaan toisista. Koska olen mies, olen yksinäinen taistelija. Blondit on tyhmiä. Suomalaiset erakkoja. Ylipainoiset laiskoja. Ja työttömät ovat epäonnistujia. Vai onko sittenkään? Mitään todellista syy-seuraus-suhdetta näillä asiolla ei ole, mutta koska mielikuvia toistetaan ja ylläpidetään kulttuurissamme, ne ohittavat rationaalisen ajattelumme. Kun jotain hoetaan tarpeeksi paljon, on vaikeaa nähdä sitä asiaa toisin. Hauki on kala, hauki on kala, hauki ON KALA!

Kirjoitin blogiini tekstin omasta työttömyydestäni. Heinäkuusta 2016 lähtien olen ollut virallisesti työtön työnhakija, ja siitä lähtien olen miettinyt miten voisin kirjoittaa aiheesta. Lukemattomia kertoja olen aloittanut tekstin, mutta sitten jättänyt kesken tai vain julkaisematta. Syynä on ollut häpeän tunne. Koin, että työttömänä minulla ei ole oikeutta puhua työelämästä ja siksi tekstini jäivät pöytälaatikkoon.

Sterotypiat ovat hauskoja vitsejä, mutta meidän on ymmärrettävä niiden vaikutus. On epäreilua ja myös virheellistä, miten yhteiskunnassa pidetään yllä mielikuvaa laiskasta työttömästä, joka on omalla epäonnistumisellaan aiheuttanut itselleen työttömyyden. Tämä tuomitseva hokema on epäedullinen meille kaikille. Ei kukaan halua olla työtön (tai jos nyt joku tietää jonkun yhden tyypin, joka haluaa, niin se on koko massassa niin pieni osa, että voimme käyttää sanaparia “ei kukaan”). Se, mitä työtön ei tarvitse, on syyllistämistä omasta tilastaan. Se on epärelevanttia eikä kovin ratkaisukeskeistä.

Niin kuin monen muunkin ongelman kanssa, alku on siinä, että tiedostetaan ongelman olemassaolo. Stereotypiat ja kulttuurin tarjoamat roolit ovat ongelmallisia silloin kun ne rajoittavat omaa tekemistämme tai estävät meitä toteuttamasta todellista potenttiaaliamme. Iloista tässä on se, että ihminen ei ole vain kulttuurinsa tuote vaan ihminen myös luo kulttuuria. Meistä jokainen voi olla luomassa uusia käsityksiä. Rikkomassa ahtaita lokeroita.

Auta sinäkin murtamaan myyttiä laiskasta työttömästä, aivan kuten Piilo-osaajat tekevät!

Kirjoittaja Jenni Janakka on freelance-kirjoittaja, esiintyjä ja asennemuija, joka tahtoo korostaa naisten välistä solidaarisuutta ja opettaa tervettä röyhkeyttä.