Vanhemmuus on myös työelämän taitojen kartuttamista

Vanhemmuus, jos mikä, on ikuista oppimismatkaa. Mutta oppiiko silloin jotain todella hyödyllistä? Ehkä työelämässäkin hyödyttäviä taitoja? Ehdottomasti! Vanhemmat ja lapset opettavat toinen toisiaan, ja usein sitä oivaltaa myös itsestäänselviä asioita ihan uudella tavalla.

Kysyin Mothers in Business MiB ry:n jäseniltä, mitä taitoja äitiys on opettanut ja miten taidot näkyvät työelämässä. Esille nousi monia tärkeitä asioita. Äitiyden koetaan antaneen esimerkiksi sietokykyä keskeneräisyydelle, vastoinkäymisille sekä siihen, ettei kaikkea voi ennakoida. Organisointi- ja koordinointitaidot sekä ajankäytön hallinta ovat kehittyneet ja tehokkuus lisääntynyt. Ongelmanratkaisukyky ja sovittelutaidot ovat kohonneet. Osataan fokusoida, priorisoida ja delegoida paremmin, ja osataan olla ”riittävän hyviä” sekä sanoa tarvittaessa ei. Löytyy aiempaa enemmän joustavuutta, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.

Tunnepuolen asioista mainittiin myös esimerkiksi intuition nousseen tärkeäksi työkaluksi äitiyden myötä; uskallus luottaa siihen, että tekee oikean ratkaisun, jos se tuntuu hyvältä. Koettiin, että pystytään olemaan paremmin läsnä. Kyetään tunnistamaan, ymmärtämään ja sallimaan tunteita sekä sanoittamaan omia ja muiden tunteita. Ymmärretään muita ihmisiä ja elämäntilanteita paremmin. Äitiys oli tuonut myös lisää rohkeutta, itsevarmuutta ja itseluottamusta sekä armollisuutta. Osataan iloita omista ja muiden onnistumisista ja nauttia hetkestä!

Vanhemmuuden myötä myös omat elämäntaitoni ovat saaneet uusia ulottuvuuksia ja kehittyneet valtavasti. Ja tämä, totta kai, auttaa myös työelämässä. Nostan tässä esille muutamia niistä asioista, joiden olen kokenut vahvistuneen tai saaneen uutta näkökulmaa vanhemmuuden myötä. Näitä oivalluksia on tullut matkan varrella paljon, ja matka jatkuu koko ajan.

Suunnitelmallisuus ja varautuminen (pahimpaan)

Esimerkiksi pidemmälle reissulle lasten kanssa lähtiessä tulee suunniteltua tarkkaan, mitä saatetaan tarvita mukana; kaikkea ekstra- ja ekstraekstrakalsareista sadevaatteisiin sekä pikkupurtavaa tai viihdykettä mahdollisia matkaraivareita varten. Reissuun on mukavampi lähteä, kun tietää että laukusta löytyy kaikki tarvittava, myös niihin pahimpiin tilanteisiin. (Vaikkakin yleensä puolet tavaroista on ylimääräisiä.)

Työelämässäkin on hyvä varautua huolellisesti, esimerkiksi esiintymisiin tai tapaamisiin. Homma hoituu paljon vapautuneemmin, kun on valmistautunut tilanteeseen hyvin. Mielummin enemmän kuin vähemmän.

Suunnitelmien muutokset ja joustaminen

Vaikka lasten kanssa kuinka yrittäisi suunnitella asioita etukäteen, usein kuitenkin jotain menee ”pieleen”.  On hyvä olla plan-B takataskussa, ja jos ei ole, niin sitten vaihdetaan suunnitelman suuntaa lennosta. Tarvittaessa on myös hyvä osata joustaa asioista. Jopa joistain periaatteista, järkevissä rajoin tietysti. Ainakin herkän aistihaasteisen sekä todella voimakastahtoisen touhottajan kanssa on saanut lukemattomia kertoja todeta, ettei näitä hommia voi aina tehdä insinöörin logiikalla. Esimerkiksi joku itselle vähäpätöinen asia voi merkitä pienelle ihmiselle koko maailmaa tietyllä hetkellä.

Myös työelämässä, varsinkin agilessa työkulttuurissa, täytyy sopeutua yllättäviin tilanteisiin, suunnan muutoksiin ja uusien suunnitelmien tekemiseen. Ja on ehdottomasti osattava joustaa tarpeen vaatiessa.

Samat kikat eivät päde kaikkien kanssa

Ehkäpä suurimpana ahaa-elämyksenä olen huomannut, että lapset todella ovat niin erilaisia, samassakin perheessä. Insinöörin logiikalla luulit oppineesi jo muutaman asian ensimmäisen lapsen kanssa, ihan vain todetaksesi, ettei ne ”samat lait” enää pädekään toisen lapsen kanssa.

Työelämässä on myös osattava ”virittäytyä oikealle taajuudelle” esimerkiksi työkavereiden ja asiakkaiden kanssa, hekin ovat yksilöitä. Yksi lähestymistapa toimii yhden kanssa, toinen tapa toisen kanssa

Iloitse (ja juhli) pienistäkin onnistumisista (!!)

Voi tuntua pieneltä asialta saada sukkaa jalkaan. Mutta kyllä se vaan niin on, että ensimmäistä kertaa kun se oma pienokainen saa sen sukan jalkaansa ihan itse, niin se on juhlan paikka. Voi pojat sitä ylpeyden tunnetta, mikä vanhemmissa herää!

Töissä tapahtuvia ”erävoittoja” on myös syytä juhlistaa jollain tavoin. Ei lapsi, eikä se työntekijäkään, kehuista kuihdu. Päinvastoin, se saa yrittämään entistä enemmän ja paremmin.

Uskalsipa muuten MiBin jäsenistä joku mainita myös ne kuuluisat lehmänhermot saaneensa, ja eräs jäsen vastasi äitiyden tuoneen mukanaan kepeyden ja ilon. Mahtavaa!

Auttavatko tällaiset asiat sinun mielestäsi työelämässä? Kerro myös mitä (työ)elämän taitoja/tietoja itse koet oppineesi vanhemmuuden myötä?

Kirjoittaja Piritta Apell on tamperelainen tietojohtamisesta kiinnostunut diplomi-insinööri, joka yrittää tartuttaa kahdelle ylienergiselle pojalleen loogista ajattelua.