Lopetin piilotyöpaikoista puhumisen ja haastan sinutkin mukaan

Kuva: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Kun asiaa tarkemmin miettii, eikö olekin hassua että puhumme Suomessa “avoimista työpaikoista” ja “piilotyöpaikoista”? Yritin hiljattain selittää asiaa Suomeen muualta muuttaneelle ammattilaiselle ja hän hämmentyi sanastostamme.

“Hidden jobs, that’s really what you call them? I’ve only ever found hidden jobs”, hän totesi.

Kun olemme valinneet tällaisen sanan kuvaamaan kaikkia muita kuin ilmoitettuja työpaikkoja, ei ole ihme että työnhaku tuntuu usein lannistavalta ja piilotyöpaikat kuulostavat sadulta, jolla ei ole totuuspohjaa. Sanoilla on iso vaikutus siihen miten hahmotamme todellisuutta – oikeastaan sanat rakentavat todellisuutta, eivät ainoastaan kuvaile sitä.

Monissa työnhaun oppaissa on puhuttu jopa avoimista työmarkkinoista ja piilotyömarkkinoista, mikä saa jaon kuulostamaan vieläkin masentavammalta. Ihanko totta haluamme kertoa aina vain uusille työelämään siirtyville sukupolville että avoimia ovat vain ne paikat, jotka ilmoitetaan pitkällisen prosessin päätteeksi ja joihin tulee satoja hakemuksia? Onko suurin ero näiden kahden työpaikan arkkityypin välillä tosiaan avoimuus verrattuna piilottamiseen? Kumouksessa haluamme auttaa sinua hahmottamaan työmarkkinat totuudenmukaisemmin, koska käsityksesi työmarkkinoista vaikuttaa suoraan siihen miten haet töitä. Tämä ei tarkoita, että väitän työmarkkinoiden ongelmien katoavan jos päivitämme sanoja, mutta ainakin voimme lopettaa ongelmien vahvistamisen sanavalinnoillamme.

Ehdotan tilalle uusia käsitteitä, jotka kuvaavat mielestäni paljon paremmin todellista tilannetta. Vuonna 2017 puhutaan siis ilmoitustyöpaikoista ja tarvetyöpaikoista:

Ilmoitustyöpaikka (vanha “avoin työpaikka”): työpaikka, jonka avoinna olemisesta on ilmoitettu julkisesti

Tarvetyöpaikka (vanha “piilotyöpaikka”): työpaikka, jossa tarve uuden henkilön palkkaamisesta on jo ajatuksen tasolla itämässä, mutta asialle ei ole vielä ehditty tehdä mitään, tehtävänkuva ei ole vielä muotoutunut ilmoitukseksi tai työpaikassa pohditaan löytyisikö uusi työkaveri ilman työlästä hakemusvyöryä.

Tarvetyöpaikka siis vaatii sinua ottamaan ensimmäisen askeleen, mutta ei ole sen enempää piilossa kuin ilmoitustyöpaikkakaan, ja sellaiseen hakiessasi sinun on helpompi erottua massasta.

Kuvat: Laura Tammisto / Studio Torkkeli

Sekä ilmoitustyöpaikkoja että tarvetyöpaikkoja kannattaa hakea, mutta kokemukseni mukaan suomalaiset työnhakijat painottavat edelleen liikaa ilmoitustyöpaikkojen hakemista työnhaussaan. Ilmoitustyöpaikkoihin on tunkua, koska muutkin työnhakijat suosivat samaa työnhakustrategiaa. Tähän voi olla monta syytä, jokainen niistä täysin inhimillisiä:

1. TE-toimisto vaatii hakemaan avoimia työpaikkoja, joten niitä haetaan
2. Työttömänä työnhakijana arkeen voi olla haastavaa saada rytmiä, ja tilanteeseen auttaa kun voi kertoa itselleen tehneensä kaikkensa ja yrittäneensä saada töitä. Tässä tilanteessa ilmoitustyöpaikkoihin vastaaminen voi tuntua konkreettisemmalta tekemiseltä: kukaan ei voi väittää etten olisi yrittänyt, kun olen lähettänyt 150 hakemusta! Tässä käy helposti niin, että työnhakija ei ehdi pysähtyä miettimään onko valittu työnhaun strategia hänelle oikea ja tuottaako se toivottuja tuloksia.
3. Uusia kiinnostavia ilmoituksia ilmaantuu päivittäin, ja päivät täyttyvät ilmoitustyöpaikkoja selaillessa ja pienillä muutoksilla höystettyjä hakemuksia lähettäessä. Tuntuu liian isolta riskiltä jättää ilmoitukseen reagoimatta: entä jos nyt kuitenkin tärppäisi?
4. Jos töissä tällä hetkellä oleva haaveilee syystä tai toisesta uusista haasteista, työpaikkailmoitukset tarjoavat mielenkiintoisen kurkistusikkunan muihin mahdollisuuksiin. Voi tuntua liian isolta askeleelta kontaktoida uutta työnantajaa vanhan työsuhteen ollessa vielä voimassa, ilman varmuutta siitä haluaako työpaikkaa ylipäätänsä vaihtaa.

Kaikki yllä mainitut syyt ovat yleisiä tekijöitä, jotka ohjaavat meitä lukemaan työpaikkailmoituksia. Muitakin tapoja hakea töitä voidaan harkita, mutta niille omistetaan yleensä korkeintaan 10-20% työnhakuun käytettävästä ajasta.

Tarvetyöpaikkojen hakemiselle kannattaisi kuitenkin omistaa vähintään puolet (jos minä saan päättää, enemmänkin) työnhakuun käytämästään ajasta. Niihin hakiessasi sinun on helpompi erottua massasta, keskittää työnhaku juuri sinua kiinnostaviin organisaatioihin ja olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kirjoittaja Minna Rantama (VTM) on työnhakusparraaja yrityksessään Kumous – Uusi Työnhaku. Blogitekstin aikaisemmat julkaisut: Kumouksen blogi  ja Mothers in Business MiB ry:n blogi.